Niin kuin aina ennenkin, uusi vuosi koittaa jossain vaiheessa, mikä yleensä tarkoittaa uusia haasteita ja uusia lupauksia. Viimeisin uusivuosi oli tietyllä tapaa poikkeuksellinen, koska tämä vuosi eli vuosi 2016 tai roomalaisittain MMXVI on karkausvuosi (duh!) mutta myös niin kutsuttu kolmioluku. Kolmioluvuthan ovat osasummia yhdestä n:ään. Toisin sanoen jos sinulla on 2016 pinta-alayksikköä, voit muodostaa niistä tasasivuisen kolmion, jonka sivun pituus tässä tapauksessa on 63. Vielä kun tähän faktaan yhdistää kolmella jaollisuuden, voi jotkut puhua illuminaattien varmisteluista.
Itse päätin ottaa uutena haasteena tälle vuodelle vanhan pestin lisäksi päiden toimittamisen ja saatoin luvata, että fyysinen Liaani tekisi paluun. Toivon siis todella, että kädessäsi on sellainen tätä lukiessasi. Sähköiset kirjat ja nettikirjat ovat ihan käteviä ja säästävät tilaa, mutta onhan se ihan eri fiilis pitää juuri tulostettua, lämmintä paperia kädessä. Ja se tuoksu on ihan omaa luokkaansa. Tämä ei tietenkään tarkoita Netti-Liaanin loppua. Tämä kaikki on siis erään syksyisen illan noin vartin miettimisen seuraus, kun satuin olemaan näkökulmasta riippuen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tälle vuodelle on kovat odotukset jo uuden pestin myötä mutta myös viime syksyn takia, sillä voisin ehkä sanoa eläneeni parhaimman syksyn vähään aikaan ellei jopa ikinä. Sain muun muassa ”oikean” ensikosketuksen TTY:n kv-toimintaan ollessani tutorina uusille tutkinto-opiskelijoille. Vaikka fuksien määrä oli pienempi, oli tehtävien määrä kuitenkin jota kuinkin sama. Pakko myöntää, että tuo homma jännitti äärettömästi enemmän kuin natiivien fuksien tutorointi. Tärkeää kokemusta se kuitenkin toi ja ihan yhtä tarkeän lisänopan myös. Myöhemmin Rankka-XQ:lla, jossa käväistiin Oulussa suoritettiin ensimmäiset, joskin epäviralliset, pärinämaistit ja samalla perustettiin oma salaseura. Ihan vörtti reissu sinänsä vaikka yöunitunnit voi laskea yhdellä kädellä ja ekana aamuna herättiin darrassa juomatta yhtään mitään. Sekin on saavutus sinänsä.
Myöhemmin myös menetin risteilyneitsyyteni menemällä Kemistille ensimmäistä kertaa, joka oli odotuksiin nähden suhteellisen rauhallinen. Toinen teoria on tietysti, että missasin kaikki eeppisimmät hetket. Huhu kertoo, että erään ananaksen omistuksesta painittiin jossain vaiheessa aika kiivaasti jopa neljän hengen voimin. Sentään järjestyksenvalvojat selvisivät helpommalla kuin muuan risteilyllä kaksi vuotta sitten.
Suunnataan kuitenkin hieman tulevaisuuteen ja toivotaan, että saadaan lehtemme toimintaa vähän elvytettyä. Jos lukijalta löytyy mullistava uusi idea tai edes jokin innostus näihin hommiin, saa tulla toimintaan mukaan. Mihin tämä tie vie, sen näkee lähitulevaisuudessa… send help. ∇
Päätoimittaja
Joonas Salo