PLANCKS 2016: Kolme Nohevaa Miestä Bukarestissa

Oli torstai 20.5 kun lähdimme Jyväskylästä määränpäänämme Romanian pääkaupunki Bukarest. Odotimme innolla luvassa olevaa fysiikkakilpailua, joka tunnetaan nimellä Physics League Across Numerous Countries for Kick-Ass Students, tai tuttavallisemmin PLANCKS. Siellä pääsisimme testaamaan, kuinka pitkälle pitkin kevättä pitämämme harjoitustuokiot kantaisivat.

Junamatka Helsinkiin sujui varsin mukavasti hyvässä seurassa, ja olimmekin perillä lentokentällä ennen kuin huomasimmekaan. Matkaaminen oli kuitenkin vasta alussa, sillä seuraavan yön vietimme kentällä. Olimme kuitenkin niin täynnä tarmoa, etteivät lentokentän penkitkään latistaneet mielialaamme. Aamulla matka jatkui väsynein silmin Münchenin kautta kohti Bukarestia.

Bukarestin lentokentällä meidät toivotti tervetulleiksi etelän lämmin aurinko sekä lentokoneen ikkunasta näkyvät loputtomiin jatkuvat tasangot. Oltuamme matkan päällä noin 16 tuntia olimme viimeinkin perillä! Tai ei oikeastaan aivan, olimme vasta lentokentällä, emmekä oikeastaan tienneet, millä kyydillä meidän olisi tarkoitus päästä majoituspaikkaan. Hetken aikaa kentällä palloiltuamme ja ihmisiltä kyseltyämme selvisi ainakin kaksi asiaa: paikallinen englannin kielen taito ei ole samaa luokkaa kuin Suomessa on totuttu, mutta sen sijaan ihmisten avuliaisuus korvaa sen monin kerroin. Sen saimme huomata moneen otteeseen matkan aikana.

Parin mutkan kautta pääsimme kuitenkin perille majoitukseen, ja matkanvarrella tuli luotua ensimmäiset kontaktit kilpakumppaneihinkin, koska bongasimme neljä yhtä eksyksissä olevan näköistä puolalaista. Majoituspaikkamme Gaudeamus oli siisti hotelli, ja saimme kukin oman huoneen sieltä.
Emme kuitenkaan ehtineet nauttia hotellista kovin pitkään, koska olimme jo myöhässä avajaisseremoniasta. Yksi paikallisista järjestäjistä lähti johtamaan meitä ja muita myöhään paikalle tulleita kohti fysiikan laitosta, jossa seremonia järjestettiin. Johdatus tuli tarpeeseen, sillä emme olisi löytäneet oikeita busseja perille päästäksemme ikinä. Lopulta pääsimme perille juuri parahiksi ruoka-aikaan!
Harmiksemme totesimme koko avajaisseremonian menneen osaltamme sivu suun. Pitkän matkan jälkeen sormiruuasta notkuvat pöydät olivat kuitenkin todella kutsuva näky. Saimme myös sitä kaikkein rakkainta polttoainetta, kahvia. Seuraavat tovit vietimme kuppi kourassa minglaten ulkomaalaisten kohtalotoveriemme kanssa. Tutustuimme hyvin itävaltalaiseen joukkueeseen, heidän kanssaan vietimme paljon aikaa myös koko loppumatkan ajan.

Kisapäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta lämpimänä. Pukeuduimme upouusiin PLANCKS-2016 -t-paitoihimme ja lähdimme johdetusti kohti kisapaikkaa. Perillä saimme kuunnella kahta erittäin mielenkiintoista luentoa: paikallinen professori Stefan Antohe kertoi hybridimateriaaleista ja ruotsalainen professori Sune Svanberg kertoi laserspektroskopiasta. Kahvitauon jälkeen orastavan vatsataudin heikentämä joukkueemme ohjattiin huoneeseen, jossa tulisimme viettämään seuraavat neljä tuntia sekavassa laskemistranssissa vastaten haastaviin teoreettisen fysiikan tehtäviin.

Ison kivirakennuksen kello soi kisan alkamisen merkiksi, ja nelihenkinen joukkueemme The Three Clever Men aloitti raivoisan suorituksensa. Kymmenen tehtävän satsiin mahtui monenmoista pähkinää, ja jaoimmekin ne keskenämme kunkin osaamisen mukaan. Klassinen mekaniikka oli edustettuna jopa kahdella tehtävällä: ensimmäisessä ratkottiin kolmen toisiaan sivuavan pallon liikeyhtälöitä, ja toisessa käsiteltiin Lagrangen mekaniikalla Huygensin sykloidista heiluria. Lisäksi tehtäviä oli muun muassa statistisesta fysiikasta, kvanttimekaniikasta, hiukkasfysiikasta ja suhteellisuusteoriasta. Erilaisissa tuuliolosuhteissa ihmisen havaitsemaa lämpötilaa käsittelevä tehtävä oli erityisen soveltava ja mielenkiintoinen.

Neljässä tunnissa saimme moneen tehtävään mieleisemme vastaukset aikaan. Tehtävät olivat kuitenkin varsin laaja-alaisia, ja osassa niistä vaadittiin muistettavaksi tietoja, joita emme ilman apuvälineitä pystyneet muistamaan tai johtamaan. Niinpä osa tehtävistä jäi tyystin tekemättä. Tajusimme kuitenkin, että muille tilanne oli varmasti samanlainen. Osassa tehtävistä oli myös kielellisiä ja ilmaisullisia epäselvyyksiä, mutta niihin saimme kysyä selvennyksiä tehtävien laatijoilta.

Kisan jälkeen juttelimme Itävallan toisen joukkueen kanssa tehtävistä ja hämmennyksen aiheista, ja yleisestä tunnelmasta huomasimme, että muillakin oli ollut tehtävien kanssa vaikeuksia. Ei ihme: onhan jyvät jollain erotettava akanoista, jos kisaamassa on fysiikan opiskelijoiden parhaimmistoa.
Suunnistimme pian takaisin hostellille, jossa Mikot pääsivät lepäämään vatsatautiaan pois. Sakari ja Petri huolehtivat ruokahuollosta ja valmistautuivat päivän toiseen koitokseen: bilepaikka Quantic Pubin löytämiseen. Tämä osoittautui pienellä kartan selauksella olevan kävelymatkan päässä hostellistamme.
Illan hämärtyessä lähdimme matkaan. Tie vei ensin kasvitieteellisen puutarhan ohi, jonka jälkeen puurivistö vaihtui lämpövoimalan piikkilanka-aidaksi, jonka takana haukkuva vahtikoira säikäytti meidät. Pian sen jälkeen huomasimme oikealla Quantic Pubin logolla varustetun tiilirakennuksen. Hämmästykseksemme sisällä ei kuitenkaan ollut valoja, ja tarkemmalla katseella se osoittautui puretuksi!

Palloilimme hetken aikaa rakennuksen kulmalla, ja tapasimme pari vanhaa patua, jotka eivät puhuneet sanaakaan englantia. Parin minuutin dialogin jälkeen he kuitenkin ymmärsivät, että olimme illanviettopaikkaa etsimässä, ja alkoivat viittilöidä toisen tien suuntaan sanoen “Discoteque!” Tämän enempää emme kuitenkaan saaneet hyvästä yrityksestä huolimatta irti, ja jäimme pohtimaan suunnitelmaa illanviettopaikan löytämiseksi. Tällä välin uudet ystävämme olivat kuitenkin jo pysäyttäneet nuoremman ohikulkijan, joka tiesi kertoa, että paikka oli vastikään, parin päivän sisällä, muuttanut kivenheiton päähän. Törmäsimme myös muihin paikkaa etsiviin kilpailijoihin, ja niin lähdimme elefanttimarssilla Quantic Pub 2:hta kohti. Löysimme kuin löysimmekin lopulta onnellisesti perille, ja vietimme hauskan illan itävaltalaisten kanssa. He keräsivät PLANCKS-vihkon muistiinpanosivulle listaa eri kielten “kippis”-ilmaisuista. Niitä kertyi kelpo liuta, jossa Suomea edustaa “hölökynkölökyn” (joka oli heidän mielestään erityisen huvittava!).

Seuraavana aamuna keräsimme tavaramme hotellista ja suuntasimme kohti fysiikan laitoksella pidettävää palkintoseremoniaa. Olimme tyytyväisiä vastauksiin, jotka saimme aikaan kilpailussa, joten olimme myös tyytyväisiä niiden mukanaan tuomaan neljänneksi viimeiseen sijaan. Annoimme parhaamme ja saimme nähdä mihin se riitti. Voimme vain nostaa hattua paremmin pärjänneille joukkueille, he ovat varmasti sijoituksensa ansainneet!
Jätimme matkalaukut hotelli Magureleen, jossa oli tarkoitus viettää seuraava yö, ja lähdimme Itävallan joukkueen kanssa vielä seikkailemaan Bukarestin keskustaan. Jälleen matkalla jouduimme turisteina turvautumaan paikallisen väestön avuliaisuuteen julkisen liikenteen kanssa, mutta lopulta kuitenkin päästiin perille. Kävimme katsomassa Romanian parlamenttitaloa, joka oli rakennettu entisen diktaattori Nicolae Ceaușescun palatsiksi. Rakennuksen suurista saleista suorastaan huokui diktaattorin suuruudenhulluus, ja näkymä rakennuksen parvekkeelta oli uskomaton. Kiertelimme hienoja vanhoja rakennuksia täynnä olevaa keskustaa muutenkin, ja seuraamme liittyi myös Itävallan toinen joukkue, jota emme olleet vielä aikaisemmin tavanneet. Lopulta päädyimme istuskelemaan puistoon ja jakamaan kokemuksiamme opiskelusta ja elämästä yleensä.

Hämärän laskeutuessa päätimme, että olisi aika lähteä seikkailemaan kohti hotellia. Olimme kuulleet kuinka paljon helpompaa ja melkein yhtä halpaa taksilla ajaminen on Bukarestissa verrattuna julkisiin kulkuneuvoihin, joten päätimme ottaa taksin hotellille. Sekään ei tietenkään käynyt aivan niin helposti kuin olimme kuvitelleet, mutta aikamme odoteltuamme ja parin avuliaan ohikulkijan avustuksella saimme taksin hotellille, ja tuosta noin puolen tunnin ajomatkasta kertyi maksettavaa vain noin kaksi euroa henkilöä kohti!

Hyvin nukutun yön jälkeen meitä odotti vielä viimeisen päivän esittelykierros paikallisiin tutkimuslaitoksiin. Meille esiteltiin muunmuassa miten petawatin tehoinen laser toimii sekä näytettiin minkälaisella laitteistolla pystytään laserin avulla tekemään nanohiukkasia. Kiersimme myös armeijan tutkimuslaitoksessa, jossa meille esiteltiin 9 MV:n tandemkiihdytintä.

Kierroksen lopulla meitä alkoi kuitenkin jo huolettaa aikataulumme puolesta, sillä emme tahtoneet myöhästyä bussista keskustaan, koska tällöin myös lentokoneeseen ehtiminen olisi vaarantunut. Kuumottelimme, ehtisimmekö vielä pysäkille ajoissa, ja loppujen lopuksi ajoitus ei olisi voinut olla paljoa tiukempi; jouduimme odottamaan bussia noin viisitoista sekuntia! Ehdimme kuitenkin lopulta lentokentälle hyvissä ajoin, ja kotimatka Frankfurtin kautta alkoi.

Jälleen Helsingin lentokentällä vietetyn yön sekä Helsinki-Jyväskylä bussimatkan jälkeen olimme viimein taas kotona, yhtä hienoa kokemusta rikkaampina. Vaikka kilpailusta ei voittoa tullutkaan, oli tässä vaiheessa meillä jokaisella jokseenkin voittajafiilis. Matka oli raskas, mutta sitäkin antoisampi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *